40+0 ja kirppisjuttuja

Tänään tasan vuosi sitten oli päivä, josta alkoi raastavan pitkät päivät. tähän päivään asti aika oli kulunut nopeasti, ihan huomaamattani mutta nyt se alkoi m a d e l l a . . . Katselin kelloa, jonka viisarit eivät tuntuneet liikkuvan sitten millään, kuulostelin kehoani ja oloani, jotka eivät vastanneet minulle mitään. Olo tuntui normaalilta, ei mitään poikkeavaa. Odotus jatkui ja jatkui ja
j a t k u i. . . Ei syntynyt vauvaa laskettuna päivänä.

* * * * *

Meillä aukesi viime viikolla kirppis+lahjatavaramyymälä uusissa isommissa tiloissa. Kävin eräänä päivänä katsastamassa tilat ja tarjonnan kun pääsin yksin kiertelemään, isin lupautuessa ottamaan Santsun hetkeksi hoiviinsa töihin (kirppis muutti melko lähelle isin työpaikkaa).
Olen aika huono ostamaan toisten käyttämiä vaatteita, varsinkaan kirppiksiltä. Huuto.netistä tulee kyllä huudeltua, aika outoa sinänsä. Ehkä se johtuu siitä että en vaan ole törmännyt sellaisiin makuni mukaisiin helmiin kirppiksillä. Nyt kyllä löysin kaikkia kivoja lastenvaatteita mutta ne olivat pieniä meille, joten sinne ne jäivät. Yhden tunikan kyllä löysin Santsulle, Exit-merkkinen kokoa 92. Sen lunastin omakseni.


Samalla sain vihdoin ja viimein varattua oman pöydän. Vielä eivät ole ilmoittaneet milloin voin aloittaa mutta jonossa ollaan ja odotellaan. Sain matkaani hinnoittelulappuja ja eilen innostuin niitä täyttämään, nyt ne ovat pöytänumeroa ja kiinnitystä vaille valmiit. Kolme isoa kassillista tavaraa olisi nyt odottamassa pääsyä uuteen kotiin. Aika haastavaa puuhaa tuo hinnoittelu. Pitää miettiä hinta millä tavarasta pääsee eroon mutta toisaalta jotain siitä olisi kiva saada itselle. Kiva olisi jos vähän rahaa jäisi käteen pöytävuokrankin jälkeen, mutta tällä hetkellä on pääasia että tavarasta pääsee eroon.