Täällä ollaan taas, olen vaan unohtunut lueskelemaan toisten blogeja ja oma on hunningolla. Ei vain ole ollut kirjoitusinspiraatiota. Ja tästäkin taitaa tulla vaan jonninjoutavaa turinointia, ei mitään huippukiinnostavaa kamaa ;)
Tänä aamuna heräsin siihen kun pinniksestä alkoi kuulua tuttua ähinää. Ipana oli herännyt ja noussut ylös, eli seisoi pinnoja vasten. Silloin kuuluu sellainen vakioääni silloin kun tytteli on herännyt hyväntuulisena ja pirteänä. Välillä kun herätään itkienkin. Kurkkasin ulos kaihtimien raosta ennen kuin menin Santsua hakemaan ja ulkona olikin maa valkoisena! Viikko kun on ollut melko vaihteleva säätiloiltaan enkä ole muistanut säätiedotuksia katsoa niin oli yllätys. Mentiin sitten Santsun kanssa aamupuuron tekoon niin alkoi satamaan uudestaan lunta, isoja hattaroita hiljakseen putoillen. Sitä ihmetystä piti mennä ihan sohvalle katsomaan, kaihtimet ylös nostettuna tottakai. Kyllä oli tyttö ihmeissään :)
Ai niin, meidän viikonloppureissu mummolaan meni tosi kivasti, Santsu nukkui aika kivat unet autossa mennen tullen ja leikkiäkin ehti välillä. Itsekin käytin matkat tehokkaasti takapenkillä lukemalla pitkästä aikaa kirjaa, oikeaa aivot narikkaan-hömppää. Hain juuri ennen lähtöä kirjastosta varauksessa olleen suosikkikirjailijani, Tuija Lehtisen, uusimman teoksen Nappikaupan naiset. Kyllä sujui matkat rattoisasti ja nopeasti!
Mummi ja isomummit olivat aivan onnessaan kun saivat nähdä pitkästä aikaa Santsua ja sen uusimpia temppuja. Karvaista serkkuakin Santsu kävi ensimmäistä kertaa katsomassa minun veljen luona, Santsu oli aivan intona mutta valitettavasti kisuneiti ei ollut aivan yhtä innoissaan...
Tällä viikolla meillä on jäänyt väliin sekä seurakunnan perhekerho että uusi Mll:n järjestämä tapaamistupa neiti unikeon vuoksi. Nämä molemmat kerhot kun alkavat klo:10 ja meillä vasta heräillään silloin, nukkuipa eräänä aamuna 11.30 saakka. Aamutoimiin ja matkoihin kun menee vähintään tunti niin siinä on hyvinkin äkkiä tapahtumat jo loppuneet ennenkuin me päästään perille. Syy miksi meillä nukutaan noin myöhään, on se että neiti valvoo hyvinkin myöhään, monesti yli puolen yön. Paitsi tänään, eli äsken nukahti jopa 23.20!! Ja taas syy siihen miksi valvoo noinkin myöhään on siinä että nukkuu monesti vielä pienet iltaunet klo:20 jälkeen. Tätä tapaa on yritetty saada pois ja viime viikolla jopa muutamana iltana onnistuikin mutta tällä viikolla taas heikommalla menestyksellä. Mutta yritys jatkukoon.
Keskiviikkona me leivottiin Santsun kanssa pullaa merkkipäivän kunniaks. Tuli 8kk mittariin :) Ja sen kunniaks Santsu oppi myös konttaamaan! Kuukauden päivät se sitä hakikin, nous aina kontilleen ja heijas eestaas laskeutuen kuitenkin mahalleen. Luulin jo että meillä jää konttaaminen kokonaan pois kun ryömii täyttä häkää ja tukiakin vasten kävelee kuin vanha tekijä.
Huomenna me lähdetään reissaamaan pohjoiseen päin, käydään moikkaamassa Santsun serkkua. Ei ollakaan nähty pitkään aikaan, joten voi serkkutyttö olla ihmeissään Santsun uusista kujeista :)
perjantai 30. lokakuuta 2009
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Hengissä ollaan!
...vaikka hiljaisuus onkin laskeutunut Santsun päiviin...mutta vain täällä blogissa! Päähenkilö jaksaa kyllä muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä, kirkuminen on tällä hetkellä suosikkipuuhaa jatkuvan seisoskelun, kiipeilyn ja sohvanreunakävelyn ohella. Äitillä onkin tärykalvot hellänä ja olenkin suunnitellut retkeä rautakauppaan kuulosuojain-ostoksille. Radiolla varustettu vois olla hyvä, musiikkia korville samalla :)
Paljon on taas mahtunut ohjelmaa viime päiviin vaikka tuntuukin ettei ole tehnyt oikein mitään... mutta tämän vajaan parin viikon hiljaiselon aikana olemme tavanneet erään ihmisen ihan livenä, jonka olen tuntenut netin kautta jo monta vuotta, tavattu pikkukavereita pari kertaa ja toissa päivänä kävimmekin juhlimassa erään neitokaisen 1v-synttäreitä. Pian sitä saakin suunnitella jo omia juhlia (sniiiiif), viikon päästähän Santsukin on jo 8kk eikä mene kuin yksi hujaus kun eka vuosi on pulkassa.
Nyt viikonloppuna pikku aurinkoinen oli ekaa kertaa yökylässä. Mummo ja pappa sai seuraa pikku epelistä ja äiti istui lauantai-illan tekstiviestejä naputtelemassa vaikka olimme tuttavapariskunnan synttäreitä juhlistamassa. Siellä elämää kokeneemmat (minulle tuntemattomat) äiti-ihmiset rauhoittelivat että hyvin siellä pienellä menee ja koita nyt hyvä ihminen rentoutua ja nauttia illasta. Hyvinhän se meni, ei siinä mitään mutta mitäpä sitä muuta osaisi ajatella kun se oma pikkuinen ei olekaan lahkeessa roikkumassa.
Viikonloppuna suuntaamme itä-suomen mummolaan. Minulle iski jo pienoinen koti-ikävä, joten minireissua oli alettava heti suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kauemminkin siellä kyllä viihtyisin mutta mies ei voi irtautua töistä pitemmäksi aikaa eikä anna meidän enää kaksin sinne Santsun kanssa mennä. Sai isi-raukka tarpeekseen kun kesällä olimme viikon poissa :)
Isänpäivääkin muuten täytyisi alkaa suunnittelemaan pikkuhiljaa... viikonloppuna teimme miehen kanssa hänen isälleen eli Santsun papalle lahjaa, siis tilasimme netistä mukin Santsun kuvalla varustettuna. Otimme viikonloppuna ihanan kuvan Santsusta ja papasta kun istuivat poski poskea vasten :) Uskon että pappa ilahtuu lahjasta, sillä Santsu on ollut aika kova pelkäämään pappaa koko ikänsä, alkanut aina itkemään kamalasti kun on papan nähnyt. Vasta nyt ihan viime viikkoina on helpottanut ja pappa on saanut Santsun syliinkin ottaa ilman itkuja <3 Aika jännä sinänsä kun ovat kuitenkin viikoittain toisensa nähneet. Ja pappa on ainoa ihminen, johon on noin reagoinut!
Lahjasta vielä, että pussillinen turkinpippureita mukiin vielä niin se on perfecto! :D Kortit isille ja papalle täytyis vielä suunnitella ja tehdä, ideoita saa vinkata!
Joulupukillekin me ollaan (eli minä olen ;) ) aloitettu kirjettä kirjoittamaan. Pari toivetta siinä vasta on kirjattuna mutta pikku hiljaa jatketaan :)
Tässä nämä turinat tältä erää, palaillaan taas astialle :)
Paljon on taas mahtunut ohjelmaa viime päiviin vaikka tuntuukin ettei ole tehnyt oikein mitään... mutta tämän vajaan parin viikon hiljaiselon aikana olemme tavanneet erään ihmisen ihan livenä, jonka olen tuntenut netin kautta jo monta vuotta, tavattu pikkukavereita pari kertaa ja toissa päivänä kävimmekin juhlimassa erään neitokaisen 1v-synttäreitä. Pian sitä saakin suunnitella jo omia juhlia (sniiiiif), viikon päästähän Santsukin on jo 8kk eikä mene kuin yksi hujaus kun eka vuosi on pulkassa.
Nyt viikonloppuna pikku aurinkoinen oli ekaa kertaa yökylässä. Mummo ja pappa sai seuraa pikku epelistä ja äiti istui lauantai-illan tekstiviestejä naputtelemassa vaikka olimme tuttavapariskunnan synttäreitä juhlistamassa. Siellä elämää kokeneemmat (minulle tuntemattomat) äiti-ihmiset rauhoittelivat että hyvin siellä pienellä menee ja koita nyt hyvä ihminen rentoutua ja nauttia illasta. Hyvinhän se meni, ei siinä mitään mutta mitäpä sitä muuta osaisi ajatella kun se oma pikkuinen ei olekaan lahkeessa roikkumassa.
Viikonloppuna suuntaamme itä-suomen mummolaan. Minulle iski jo pienoinen koti-ikävä, joten minireissua oli alettava heti suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kauemminkin siellä kyllä viihtyisin mutta mies ei voi irtautua töistä pitemmäksi aikaa eikä anna meidän enää kaksin sinne Santsun kanssa mennä. Sai isi-raukka tarpeekseen kun kesällä olimme viikon poissa :)
Isänpäivääkin muuten täytyisi alkaa suunnittelemaan pikkuhiljaa... viikonloppuna teimme miehen kanssa hänen isälleen eli Santsun papalle lahjaa, siis tilasimme netistä mukin Santsun kuvalla varustettuna. Otimme viikonloppuna ihanan kuvan Santsusta ja papasta kun istuivat poski poskea vasten :) Uskon että pappa ilahtuu lahjasta, sillä Santsu on ollut aika kova pelkäämään pappaa koko ikänsä, alkanut aina itkemään kamalasti kun on papan nähnyt. Vasta nyt ihan viime viikkoina on helpottanut ja pappa on saanut Santsun syliinkin ottaa ilman itkuja <3 Aika jännä sinänsä kun ovat kuitenkin viikoittain toisensa nähneet. Ja pappa on ainoa ihminen, johon on noin reagoinut!
Lahjasta vielä, että pussillinen turkinpippureita mukiin vielä niin se on perfecto! :D Kortit isille ja papalle täytyis vielä suunnitella ja tehdä, ideoita saa vinkata!
Joulupukillekin me ollaan (eli minä olen ;) ) aloitettu kirjettä kirjoittamaan. Pari toivetta siinä vasta on kirjattuna mutta pikku hiljaa jatketaan :)
Tässä nämä turinat tältä erää, palaillaan taas astialle :)
perjantai 9. lokakuuta 2009
Printit
Tää on aika jännää. Olen ollut aina yksivärisen vaatteen suosija. Omat vaatteet on ollu aina mustaa ja valkoista, rohkeana päivänä jopa jotain väriä! Viime aikoina olen suosinut mustan ja valkoisen ohella petroolia, pinkkiä ja ruskeaa omissa vaatteissani. Kuvioita en harrasta juurikaan. Mutta onneksi on tuo lapsi! Hänen ansiostaan olen laajentanut tykkäämisskaalaani näinkin laajasti kuin seuraavana esittelen :)
Pallot: Kaikki taisi alkaa erässtä pallokuosisesta mekosta jonka Santsu sai lahjaksi, pallokuosisessa rasiassa, tottakai. Siinä oli vahvan pinkillä pohjalla isoja vaaleanpunaisia palloja. Syötävän suloinen! Sitten HM Home-mallisto tarjosi pinkkiä pallokuosista pussilakanasettiä. Tilasin. Kaksikin. Toinen saa saksilta kyytiä jossain vaiheessa...
Omput: Omput on ihania, hyviä, maukkaita, kauniita kuten tässä småfolkin bodyssa. en muista mistä tämä omppuvillitys sai alkunsa. Kenties juuri tästä kuvasta. Tai sitten siitä eräästä Lindexin pikkuomppubodysta joka meillä oli kesällä. Tämän voisin hyvinkin ottaa meillee asumaan :) Väritkin ois just mun makuun!
Perhoset: Kaikki sai alkunsa keväällä. En muista oliko Santsu vielä syntynyt tai jos oli niin oli hyvinkin pieni vielä. Suunnittelin ristiäisiä. Teemaa, tarjoiluja jne. Mieleeni tuli eräs kynttilä, jonka olin saanut joskus lahjaksi eikä sitä oltu käytetty vielä ollenkaan. Se oli valkoinen neliskanttinen pöytäkynttilä, jossa oli koristeena vaaleanpunainen perhonen. Siitä kaikki lähti, ristiäisten teemana oli vaaleanpunainen/pinkki väri ja perhoset. Tuon perhoskynttilän lisäksi oli vaaleanpunainen+pinkki pitkä kynttilä, lautasliinat olivat vaaleanpunaiset perhoskuviolla, pikkuleivätkin olivat perhosen mallisia ja vaaleanpunaisella koristeltuja. Nytkin Santsun sängyn ympärillä liihottelee perhosia, samoin joissakin vaatteissa :)
Pöllöt: Nämä täntyyppiset pöllöt on söpöjä. Näihin ei oo vielä mitään fiksaatiota iskeny mut oishan tommonen pöllö nätti seinällä oksallaan istuskelemassa. Netin ihmeellisessä maailmassa surffatessa muutamassa lastenhuoneessa semmosen oon bongannukin :)
Linnut: Tämmösessä muodossaan linnut on aivan ihania! Pelkkä tommonen lintuhahmo, yksinkertaisen kaunis! Vaatteissa, tekstiileissä, seinällä... I like it! Tääkin tässä kuvassa oleva löytyy seinätarrana, ottaisin koska vaan meidän seiniä sulostuttamaan :)
Tämmöset kuosit siis passais meille lastenvaatteissa ja tekstiileissä. Oisin ihan höpönä :)
(kuvat lainattu osoitteista:
pallot http://happybabywearing.com/
linnut & perhoset http://www.zocca.fi
pöllö http://www.blafre.no
omput www.punavuorenpeikko.fi)
ois ollu kiva saada nuo osoitteet linkeiks mut emmää ossaa :/
Pallot: Kaikki taisi alkaa erässtä pallokuosisesta mekosta jonka Santsu sai lahjaksi, pallokuosisessa rasiassa, tottakai. Siinä oli vahvan pinkillä pohjalla isoja vaaleanpunaisia palloja. Syötävän suloinen! Sitten HM Home-mallisto tarjosi pinkkiä pallokuosista pussilakanasettiä. Tilasin. Kaksikin. Toinen saa saksilta kyytiä jossain vaiheessa...
Omput: Omput on ihania, hyviä, maukkaita, kauniita kuten tässä småfolkin bodyssa. en muista mistä tämä omppuvillitys sai alkunsa. Kenties juuri tästä kuvasta. Tai sitten siitä eräästä Lindexin pikkuomppubodysta joka meillä oli kesällä. Tämän voisin hyvinkin ottaa meillee asumaan :) Väritkin ois just mun makuun!
Perhoset: Kaikki sai alkunsa keväällä. En muista oliko Santsu vielä syntynyt tai jos oli niin oli hyvinkin pieni vielä. Suunnittelin ristiäisiä. Teemaa, tarjoiluja jne. Mieleeni tuli eräs kynttilä, jonka olin saanut joskus lahjaksi eikä sitä oltu käytetty vielä ollenkaan. Se oli valkoinen neliskanttinen pöytäkynttilä, jossa oli koristeena vaaleanpunainen perhonen. Siitä kaikki lähti, ristiäisten teemana oli vaaleanpunainen/pinkki väri ja perhoset. Tuon perhoskynttilän lisäksi oli vaaleanpunainen+pinkki pitkä kynttilä, lautasliinat olivat vaaleanpunaiset perhoskuviolla, pikkuleivätkin olivat perhosen mallisia ja vaaleanpunaisella koristeltuja. Nytkin Santsun sängyn ympärillä liihottelee perhosia, samoin joissakin vaatteissa :)
Pöllöt: Nämä täntyyppiset pöllöt on söpöjä. Näihin ei oo vielä mitään fiksaatiota iskeny mut oishan tommonen pöllö nätti seinällä oksallaan istuskelemassa. Netin ihmeellisessä maailmassa surffatessa muutamassa lastenhuoneessa semmosen oon bongannukin :)
Linnut: Tämmösessä muodossaan linnut on aivan ihania! Pelkkä tommonen lintuhahmo, yksinkertaisen kaunis! Vaatteissa, tekstiileissä, seinällä... I like it! Tääkin tässä kuvassa oleva löytyy seinätarrana, ottaisin koska vaan meidän seiniä sulostuttamaan :)
Tämmöset kuosit siis passais meille lastenvaatteissa ja tekstiileissä. Oisin ihan höpönä :)
(kuvat lainattu osoitteista:
pallot http://happybabywearing.com/
linnut & perhoset http://www.zocca.fi
pöllö http://www.blafre.no
omput www.punavuorenpeikko.fi)
ois ollu kiva saada nuo osoitteet linkeiks mut emmää ossaa :/
maanantai 5. lokakuuta 2009
Kadonneen vyötärön metsästys
Kyllä äsken sitten nauratti, kuumotti, hävetti ja masensi. Kokeilin zumbaa. Sitä ostos-tv:n uutta villitystä (omaani en kuitenkaan sieltä ole tilannut). Voi apua, miten tönkösti tämmönen makkarakasa liikkuu. Ja miten sillä onkin huono kunto. Kokeilin puolen tunnin ajan läpi niitä liikkeitä ja tuli niin kuuma jo siinä ja jalat meni solmuun sen sata kertaa. Vartalo tuntu niin tönköltä kun katteli niitten notkeitten mallimimmien vatkausta siinä ohjeistamassa. Huhhuh! Mut kai se pitää kokeilla toistekin jos se vaikka alkais jossain vaiheessa tehoamaan niin kun on kuultu.
Oikeesti täytyis saada noita kiloja karisemaan reilustikin. Odotusaikana kiloja kertyi lähes 20 ylimääräistä, joista sairaalaan jäi 8, mutta kesän mittaan kertyi 2-3kg lisää. Eli semmoinen 15kg olis pudotettavaa, ainakin vähintään 10kg! Elokuussa päätin laittaa itselleni painonpudotukseen välitavoitteeksi -5kg lokakuun loppuun, eli olisi ollut aikaa n. 2,5kk. No, nyt on lokakuu, muutaman viikon päästä loppukin ja miinussaldo on tällä hetkellä 1kg! Että se siitä tavoitteen saavuttamisesta :( Mutta ei lannistuta, siirretään vain tavoiteaikaa ;) Eli täten julistan itselleni uuden välitavoitteen, sen saman -5kg joulukuun 14.päivään!
Olis se kyllä kiva saada vyötäröä kapoisemmaksi niin passais vaatteetkin taas päälle nätimmän, ilman noita tuplapelastusrenkaita. Löysin eilen tietokoneelta pari vuotta vanhan valokuvan itsestäni ja voi itku sentään mikä vartalo silloin on ollutkaan! Ei se täydellinen silloinkaan ollut mutta miljoona kertaa parempi kuin nyt! Täytyy asettaa se itselle tavoitekuvaksi :D
Vaan ei se auta voivotella makkaroita ja vanhoja kuvia täällä vaan on sen eteen tehtäväkin jotain. Täytynee pakata Santsu hyvin rattaisiin ja lähteä kylää kiertämään reunoja pitkin kilometrejä ja askelia keräten. Tai jättää tyttö isukille ja käydä ulkoiluttamassa sauvoja... Ja tuota jumppapalloakin voisi eli pitäisi ahdistella pitkästä aikaa. Sitä kun on taidettu viimeksi käyttää supistusten lievittämiseen... Eikun ollaanhan me kerran Santsun kanssa yhdessä pompittu sen päällä!
Ja varsinkin täytyisi tarttua suureen ongelmakohtaan, herkutteluun! Sitä kun on niin makean perso että heikolla hetkellä syö vaikka sokeripaloja (joita meillä ei kyllä koskaan ole ollutkaan) kaapin perukoilta saadakseen makeanhimon taltutettua. Ja vaikkei himottaiskaan niin syö silti jotain namia. Ilmankos ne vierasvarat katoaa aina pakastimesta... Nyt Anu muistapas, yksin kahvitellessa EI herkutella (eikä sillä verukkeella kutsusta vieraita kylään!)
Joo mutta sanoista tekoihin! Täytynee raportoida tuloksia teillekin, sitten kun aihetta ;)
Oikeesti täytyis saada noita kiloja karisemaan reilustikin. Odotusaikana kiloja kertyi lähes 20 ylimääräistä, joista sairaalaan jäi 8, mutta kesän mittaan kertyi 2-3kg lisää. Eli semmoinen 15kg olis pudotettavaa, ainakin vähintään 10kg! Elokuussa päätin laittaa itselleni painonpudotukseen välitavoitteeksi -5kg lokakuun loppuun, eli olisi ollut aikaa n. 2,5kk. No, nyt on lokakuu, muutaman viikon päästä loppukin ja miinussaldo on tällä hetkellä 1kg! Että se siitä tavoitteen saavuttamisesta :( Mutta ei lannistuta, siirretään vain tavoiteaikaa ;) Eli täten julistan itselleni uuden välitavoitteen, sen saman -5kg joulukuun 14.päivään!
Olis se kyllä kiva saada vyötäröä kapoisemmaksi niin passais vaatteetkin taas päälle nätimmän, ilman noita tuplapelastusrenkaita. Löysin eilen tietokoneelta pari vuotta vanhan valokuvan itsestäni ja voi itku sentään mikä vartalo silloin on ollutkaan! Ei se täydellinen silloinkaan ollut mutta miljoona kertaa parempi kuin nyt! Täytyy asettaa se itselle tavoitekuvaksi :D
Vaan ei se auta voivotella makkaroita ja vanhoja kuvia täällä vaan on sen eteen tehtäväkin jotain. Täytynee pakata Santsu hyvin rattaisiin ja lähteä kylää kiertämään reunoja pitkin kilometrejä ja askelia keräten. Tai jättää tyttö isukille ja käydä ulkoiluttamassa sauvoja... Ja tuota jumppapalloakin voisi eli pitäisi ahdistella pitkästä aikaa. Sitä kun on taidettu viimeksi käyttää supistusten lievittämiseen... Eikun ollaanhan me kerran Santsun kanssa yhdessä pompittu sen päällä!
Ja varsinkin täytyisi tarttua suureen ongelmakohtaan, herkutteluun! Sitä kun on niin makean perso että heikolla hetkellä syö vaikka sokeripaloja (joita meillä ei kyllä koskaan ole ollutkaan) kaapin perukoilta saadakseen makeanhimon taltutettua. Ja vaikkei himottaiskaan niin syö silti jotain namia. Ilmankos ne vierasvarat katoaa aina pakastimesta... Nyt Anu muistapas, yksin kahvitellessa EI herkutella (eikä sillä verukkeella kutsusta vieraita kylään!)
Joo mutta sanoista tekoihin! Täytynee raportoida tuloksia teillekin, sitten kun aihetta ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)