Kadonneen vyötärön metsästys

Kyllä äsken sitten nauratti, kuumotti, hävetti ja masensi. Kokeilin zumbaa. Sitä ostos-tv:n uutta villitystä (omaani en kuitenkaan sieltä ole tilannut). Voi apua, miten tönkösti tämmönen makkarakasa liikkuu. Ja miten sillä onkin huono kunto. Kokeilin puolen tunnin ajan läpi niitä liikkeitä ja tuli niin kuuma jo siinä ja jalat meni solmuun sen sata kertaa. Vartalo tuntu niin tönköltä kun katteli niitten notkeitten mallimimmien vatkausta siinä ohjeistamassa. Huhhuh! Mut kai se pitää kokeilla toistekin jos se vaikka alkais jossain vaiheessa tehoamaan niin kun on kuultu.

Oikeesti täytyis saada noita kiloja karisemaan reilustikin. Odotusaikana kiloja kertyi lähes 20 ylimääräistä, joista sairaalaan jäi 8, mutta kesän mittaan kertyi 2-3kg lisää. Eli semmoinen 15kg olis pudotettavaa, ainakin vähintään 10kg! Elokuussa päätin laittaa itselleni painonpudotukseen välitavoitteeksi -5kg lokakuun loppuun, eli olisi ollut aikaa n. 2,5kk. No, nyt on lokakuu, muutaman viikon päästä loppukin ja miinussaldo on tällä hetkellä 1kg! Että se siitä tavoitteen saavuttamisesta :( Mutta ei lannistuta, siirretään vain tavoiteaikaa ;) Eli täten julistan itselleni uuden välitavoitteen, sen saman -5kg joulukuun 14.päivään!

Olis se kyllä kiva saada vyötäröä kapoisemmaksi niin passais vaatteetkin taas päälle nätimmän, ilman noita tuplapelastusrenkaita. Löysin eilen tietokoneelta pari vuotta vanhan valokuvan itsestäni ja voi itku sentään mikä vartalo silloin on ollutkaan! Ei se täydellinen silloinkaan ollut mutta miljoona kertaa parempi kuin nyt! Täytyy asettaa se itselle tavoitekuvaksi :D
Vaan ei se auta voivotella makkaroita ja vanhoja kuvia täällä vaan on sen eteen tehtäväkin jotain. Täytynee pakata Santsu hyvin rattaisiin ja lähteä kylää kiertämään reunoja pitkin kilometrejä ja askelia keräten. Tai jättää tyttö isukille ja käydä ulkoiluttamassa sauvoja... Ja tuota jumppapalloakin voisi eli pitäisi ahdistella pitkästä aikaa. Sitä kun on taidettu viimeksi käyttää supistusten lievittämiseen... Eikun ollaanhan me kerran Santsun kanssa yhdessä pompittu sen päällä!
Ja varsinkin täytyisi tarttua suureen ongelmakohtaan, herkutteluun! Sitä kun on niin makean perso että heikolla hetkellä syö vaikka sokeripaloja (joita meillä ei kyllä koskaan ole ollutkaan) kaapin perukoilta saadakseen makeanhimon taltutettua. Ja vaikkei himottaiskaan niin syö silti jotain namia. Ilmankos ne vierasvarat katoaa aina pakastimesta... Nyt Anu muistapas, yksin kahvitellessa EI herkutella (eikä sillä verukkeella kutsusta vieraita kylään!)

Joo mutta sanoista tekoihin! Täytynee raportoida tuloksia teillekin, sitten kun aihetta ;)