keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Hengissä ollaan!

...vaikka hiljaisuus onkin laskeutunut Santsun päiviin...mutta vain täällä blogissa! Päähenkilö jaksaa kyllä muistuttaa olemassaolostaan vähän väliä, kirkuminen on tällä hetkellä suosikkipuuhaa jatkuvan seisoskelun, kiipeilyn ja sohvanreunakävelyn ohella. Äitillä onkin tärykalvot hellänä ja olenkin suunnitellut retkeä rautakauppaan kuulosuojain-ostoksille. Radiolla varustettu vois olla hyvä, musiikkia korville samalla :)

Paljon on taas mahtunut ohjelmaa viime päiviin vaikka tuntuukin ettei ole tehnyt oikein mitään... mutta tämän vajaan parin viikon hiljaiselon aikana olemme tavanneet erään ihmisen ihan livenä, jonka olen tuntenut netin kautta jo monta vuotta, tavattu pikkukavereita pari kertaa ja toissa päivänä kävimmekin juhlimassa erään neitokaisen 1v-synttäreitä. Pian sitä saakin suunnitella jo omia juhlia (sniiiiif), viikon päästähän Santsukin on jo 8kk eikä mene kuin yksi hujaus kun eka vuosi on pulkassa.
Nyt viikonloppuna pikku aurinkoinen oli ekaa kertaa yökylässä. Mummo ja pappa sai seuraa pikku epelistä ja äiti istui lauantai-illan tekstiviestejä naputtelemassa vaikka olimme tuttavapariskunnan synttäreitä juhlistamassa. Siellä elämää kokeneemmat (minulle tuntemattomat) äiti-ihmiset rauhoittelivat että hyvin siellä pienellä menee ja koita nyt hyvä ihminen rentoutua ja nauttia illasta. Hyvinhän se meni, ei siinä mitään mutta mitäpä sitä muuta osaisi ajatella kun se oma pikkuinen ei olekaan lahkeessa roikkumassa.

Viikonloppuna suuntaamme itä-suomen mummolaan. Minulle iski jo pienoinen koti-ikävä, joten minireissua oli alettava heti suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kauemminkin siellä kyllä viihtyisin mutta mies ei voi irtautua töistä pitemmäksi aikaa eikä anna meidän enää kaksin sinne Santsun kanssa mennä. Sai isi-raukka tarpeekseen kun kesällä olimme viikon poissa :)

Isänpäivääkin muuten täytyisi alkaa suunnittelemaan pikkuhiljaa... viikonloppuna teimme miehen kanssa hänen isälleen eli Santsun papalle lahjaa, siis tilasimme netistä mukin Santsun kuvalla varustettuna. Otimme viikonloppuna ihanan kuvan Santsusta ja papasta kun istuivat poski poskea vasten :) Uskon että pappa ilahtuu lahjasta, sillä Santsu on ollut aika kova pelkäämään pappaa koko ikänsä, alkanut aina itkemään kamalasti kun on papan nähnyt. Vasta nyt ihan viime viikkoina on helpottanut ja pappa on saanut Santsun syliinkin ottaa ilman itkuja <3 Aika jännä sinänsä kun ovat kuitenkin viikoittain toisensa nähneet. Ja pappa on ainoa ihminen, johon on noin reagoinut!
Lahjasta vielä, että pussillinen turkinpippureita mukiin vielä niin se on perfecto! :D Kortit isille ja papalle täytyis vielä suunnitella ja tehdä, ideoita saa vinkata!

Joulupukillekin me ollaan (eli minä olen ;) ) aloitettu kirjettä kirjoittamaan. Pari toivetta siinä vasta on kirjattuna mutta pikku hiljaa jatketaan :)

Tässä nämä turinat tältä erää, palaillaan taas astialle :)

3 kommenttia:

  1. Oiii voii Santsua, hällä on sitten äänenavaustreenit kovasti menossa:) Vieläkö "tanssiminen" on kova sana?

    Meidänkin pitäis töissä miettiä isänpäiväjuttuja:O lahjan pitää olla aineeton, että hmm..
    Mutta vinkkejä, voisitko painaa Santsun kädenjäljet paperille ja tehdä siitä kortit? Jalanjäljestä + kädenjäljistä sais tehtyä myös hirvikortin, hih:)

    VastaaPoista
  2. Just tänään laitoin tilaukseen samanlaiset mukit Mirkon kuvalla, meinas jäähä viime tinkaan mut toivotaan et ehtii tulla :) Tilasin appiukolle ja Makelle kummalleki, omalle isälle en viitiny ku tiedän et siitä tulee sanomista (ihana suku). Mut keksitään isälle sitte jotai muuta :)

    VastaaPoista
  3. Piiju, ei oo kyllä sitä masutaanssia ollu enää vähään aikaan, nyt tanssitaan seisoen ja polvet notkuen :)
    Tuo jalanjälki olis aikaa kiva, täyttyis vaan maalia löytää jostain...

    Hannah, meijän mukit ei oo vieläkään tullu vaikka 19.pv on tehty tilaus...Alkaa jo hermostuttaa pikku hiljaa. Toivottavasti alkuviikosta tulis!

    VastaaPoista