40+0 ja kirppisjuttuja

Tänään tasan vuosi sitten oli päivä, josta alkoi raastavan pitkät päivät. tähän päivään asti aika oli kulunut nopeasti, ihan huomaamattani mutta nyt se alkoi m a d e l l a . . . Katselin kelloa, jonka viisarit eivät tuntuneet liikkuvan sitten millään, kuulostelin kehoani ja oloani, jotka eivät vastanneet minulle mitään. Olo tuntui normaalilta, ei mitään poikkeavaa. Odotus jatkui ja jatkui ja
j a t k u i. . . Ei syntynyt vauvaa laskettuna päivänä.

* * * * *

Meillä aukesi viime viikolla kirppis+lahjatavaramyymälä uusissa isommissa tiloissa. Kävin eräänä päivänä katsastamassa tilat ja tarjonnan kun pääsin yksin kiertelemään, isin lupautuessa ottamaan Santsun hetkeksi hoiviinsa töihin (kirppis muutti melko lähelle isin työpaikkaa).
Olen aika huono ostamaan toisten käyttämiä vaatteita, varsinkaan kirppiksiltä. Huuto.netistä tulee kyllä huudeltua, aika outoa sinänsä. Ehkä se johtuu siitä että en vaan ole törmännyt sellaisiin makuni mukaisiin helmiin kirppiksillä. Nyt kyllä löysin kaikkia kivoja lastenvaatteita mutta ne olivat pieniä meille, joten sinne ne jäivät. Yhden tunikan kyllä löysin Santsulle, Exit-merkkinen kokoa 92. Sen lunastin omakseni.


Samalla sain vihdoin ja viimein varattua oman pöydän. Vielä eivät ole ilmoittaneet milloin voin aloittaa mutta jonossa ollaan ja odotellaan. Sain matkaani hinnoittelulappuja ja eilen innostuin niitä täyttämään, nyt ne ovat pöytänumeroa ja kiinnitystä vaille valmiit. Kolme isoa kassillista tavaraa olisi nyt odottamassa pääsyä uuteen kotiin. Aika haastavaa puuhaa tuo hinnoittelu. Pitää miettiä hinta millä tavarasta pääsee eroon mutta toisaalta jotain siitä olisi kiva saada itselle. Kiva olisi jos vähän rahaa jäisi käteen pöytävuokrankin jälkeen, mutta tällä hetkellä on pääasia että tavarasta pääsee eroon.

Paluu arkeen

Mini viikonloppulomanen on vietetty ja paluu arkeen on koittanut. Milläpä muullakaan sitä viikon aloittaisi kuin siivoamalla ja pyykkäämällä.

Matkat sujuivat rattoisasti auringonpaisteessa mennen tullen ja Santsulle saikin viritellä mukana olleista peitoista aurinkosuojia, ettei olisi niin kovin häikäissyt. Nyt lapsen kasvaessa muuten huomaa että matkustaminen alkaa olla haastavampaa kuin ennen, uni ei viekään enää niin suurta osaa matkasta kuin aiemmin, vaan nyt täytyy keksiä jo jotain viihdykettäkin pienelle. Onneksi oli muutama lelu mukana ja hassutteleva äiti takapenkillä tietty ;)

Perjantai meni siis suurilta osin reissatessa ja illalla perille päästyämme vietettiin Santsun synttäreitä vähän ennakkoon. Lahjojakin tuli muutama; mm. iso Mymmeli-pyyhe, uusi muumi-lusikka lisää kokoelmiin, pari pehmolelua sekä sukat ja housut. Varsinkin nuo pehmot on suosiossa tällä hetkellä, niitä kanniskellaan ympäriinsä :)
Valkosuklaa-daimkakku oli muutes hyvää, varsinkin parin päivän maustumisen jälkeen!

Lauantaiaamuna käytiin pikaisesti tervehtimässä isomummia, joka oli tietenkin yllättynyt ja onnellinen visiitistämme, Santsun kuvat on siellä ahkerassa katsonnassa :)
Vierailun jälkeen kiirehdimme kotiin valmistautumaan häihin, joita sitten vietettiin kauniissa aurinkoisessa pikkupakkassäässä. Häät olivat melko pienet ja kauniit, aika punaisetkin :) ehkä seuraavana päivänä ollut ystävänpäivä vaikutti osaltaan hääteemaan... morsian oli pukeutunut hehkuvan punaiseen pukuun ja hiuksetkin oli melko lailla samaa sävyä :) Juhlapaikka oli koristeltu punaisella ja sydämillä, jokaisen tuoliin oli kiinnitetty sydänilmapallo. Santsusta olikin kiva nykiä pallon narusta ja koettaa saada palloa käsiin mutta hänen harmikseen ne olivat aivan liian korkealla.
Minun harmikseni taas koitui morsiuskimppu. Pituus ja paikka eturivissä ei tuonut onnea kiinnioton suhteen vaikka täpärällä se oli, kimpun koristeena ollut metallilanka jäi sormieni väliin ja itse kimppu putosi taakseni "parempiin" käsiin. No ehkä kimpun saajalla on takuuvarmasti häät luvassa, hänen kihlattunsa nimittäin nappasi sukkanauhan :)

Juhlapaikan jätimme ensimmäisten joukossa ja läksimme valmistautumaan Santsun iltatoimiin. Näkemättä jäi ilotulitus ja hääparin lähtö suoraan juhlapaikalta häämatkalle mutta mukavaa kuitenkin oli sekin aika mitä saimme mukana olla.

Tekemistä riittää

Tälle päivälle on kertynyt niin paljon tekemistä että oli pakko laittaa ihan mustaa valkoiselle, ettei mikään unohdu ja näkee vähän mitä kannattaisi missäkin välissä tehdä.
Ollaan huomenna taas lähdössä toiselle puolelle suomea viettämään sekä ystävän häitä että Santsun ennakkosynttäreitä. Järjesteltävää ennen lähtöä siis riittää!

To do-lista:
- hääkortin sekä -lahjan viimeistely
- pese pyykkiä (2 koneellista)
- ompele nappi takkiin
- pakkaa vaatteet, vaipat ym Santsun tarvikkeet (->tee erillinen lista)
- tee valkosuklaa-daimkakku
- laita illalla apk päälle
- sheivaus
- käy anoppilassa pikaisesti
- muista matkarattaat+makuupussi!

Santsun oma lista ;)
- kerho
- päikkärit
- leiki
- auta äitiä apk:n täyttämisessä, vaatteiden pakkaamisessa sekä kakun teossa.
- varaa leluja mukaan

Lista on pitkä ja vasta pari kohtaa olen saanut ruksattua tehdyksi, joten kahvitauko päättyy tähän ja hommat jatkuu!

haaste

Ihanainen Piiju haastoi minut paljastamaan laukkuni sisällön:


Tuosta Santsun syömästä laukusta löytyi tänään
- purkkapussi
- silmälasien puhdistusliina
- hesen kuponkeja
- Napero-kerhon etukuponkeja
- vanhoja kuitteja ja ostoslistoja
- kynä
- Lähivakuutuksen sponsoroima mini ea-pussukka
- rahapussi
- vaippa
- Santsun pinni
Vaihtelevasti laukusta löytyy myös avaimet ja kännykkä (yleensä ne ovat takin taskussa helposti saatavilla), Santsun vesipullo/hedelmäsose. Käsilaukkuni käy siis myös hoitolaukun miniversiosta ;)

Onneksi en saanut tätä haastetta viikko sitten, silloin tavaraa olisi ollut paljon enemmän, joukossa mm. Rhodoksen opaskartta, joka on ollut laukussani elokuisesta matkastamme lähtien ;) Jouduin tekemään suursiivouksen laukussani koska käsidesipullo oli falskannut ja toinen tasku oli puolillaan sitä litkua. Onpahan nyt desinfioitu laukku!

Haasteeseen saa tarttua ken sen kokee kiinnostavaksi :))

Nyt äkkiä jotain sutinaa...

...tonne makkarin puolelle. Lähinnä siis sisustuksen muodossa. Vietin pienen surffailuhetken tuolla sängyllä pötkötellen samalla kun Santsu oli unta hakemassa. Eksyin pitkästä aikaa eräälle sisustusfoorumille katselemaan uusimpia päivityksiä ihmisten kodeista ja monta kertaa katse lipui näytöltä mittailemaan makuuhuonettamme. Huone näyttää niin tylsältä :( Parisänky, yöpöydät. Santsun sänky. Ankeat seinät, sängyn päädyssä päiväpeitto tyynyineen mytyssä niille varatussa korissa. Kekoa on kasvatettu puolipitoisilla vaatteilla, sekä minun että tytön. Välistä pilkistää pari harsoa. Korin vieressä pari isoa säkkiä täynnä kiertoon meneviä vaatteita, pitäisi saada ajoiksi varata se kirppispöytäkin.

Säilytystila on ykkösenä haluamieni juttuen listalla. Kaikkein eniten ehkä kaipaisin lämmintä varastotilaa minne saisi säilöttyä kausitavaraa+muuta harvemmin tarvittavaa. Toisena listalla olisi kaappitila mutta tässä asunnossa sekin on melko mahdotonta toteuttaa. Siispä jäljelle jää lipastot ja senkit.
Tässä on pari ikean sivuilta sillä silmällä valittua lipastoa. Laatikoihin saa piiloon yllättävän paljon tavaraa ja lisäksi päälle saa myös jotain kivaa (minun tapauksessani aivan mahtava tavaroitten laskupaikka, paljaalle tasolle yleensä jättää käsistään tavaraa, papereita, lehtiä... kaaoksen ja sekasotkun ainekset ovat valmiina. Minun pitäisi ottaa läksyksi sanonta "vie mennessäs, tuo tullessas")


Uusia tekstiilejäkin voisi harkita makkariin. Tällä hetkellä meillä on ruskea päiväpeitto, valkoiset verhot ja ripaus vaaleanvihreää (kuvat täällä). Ehkä sitä vihreää voisi näin kevättä kohti mentäessä tuoda lisää. Kuulisin kyllä mielelläni vinkkejä ja piristysideoita!

Lisäksi minulla on kova vimma saada Santsulle oma huone! Olen alkanut pehmittää miestä jo ajatuksella että voisi luopua jättiläismäisesti työpöydästään (se on oikeasti sen Santsulle kaavaileman huoneen ikkunaseinän pituinen! ) ja parista kirjahyllystä ja hankittaisiin tietokoneelle pienempi pöytä. Tosin siitä seuraa taas sen sijoitusongelma...makuuhuone? Olohuone? Täytyisi alkaa laittamaan ihan paperille näitä suunnitelmia, piirroksia ja niihin liittyviä tarpeita että saisi jotain järkeä, tällä hetkellä kaikki kun on vaan pään sisällä.

Taidan siirtyä takaisin netin sisustusmaailmaan selvittelemään ajatuksiani. Tai sitten sotken niitä vain entisestään :)

Lauantaileivontaa

Hiljaiseloa täällä blogissa on viikko vietetty. Santsun kanssa ollaan aktivoiduttu, herätty aiemmin ja käyty kerhoilemassa ja lenkkeilemässä kavereiden kanssa. Blogipäivittely ei ole jaksanut oikein kiinnostaa nyt hetkeen, en ole saanut oikein itsestäni mitään irti. Mutta ajattelin tulla jakamaan teille taas uuden reseptin, jota tässä iltasella testasin, olkaapa hyvät!


Perunarieskaset

12 kpl, 2 pellillistä

1 prk (200 g)	Valio kevytkermaviiliätai Valio Bulgarian ruokajogurttia
3 dl	Valio maitoa
1 pussi (n. 100 g)	perunasosejauhetta
1/2 dl	Valio Oivariini® juoksevaa
1/4 tl	suolaa
3 dl (kauraista)	sämpyläjauhoja
1/2 dl	auringonkukansiemeniätai pinjansiemeniä

Sekoita kermaviili tai ruokajogurtti ja kylmä maito. Sekoita joukkoon perunasosejauhe. Anna turvota 5 min. Lisää muut aineet. Jaa taikina kokkareiksi pelleille leivinpaperin päälle. (Ripota kokkareiden alle hiukan jauhoja.) Taputtele kokkareet jauhotetuin käsin 3 - 4 mm:n paksuisiksi, pyöreiksi rieskoiksi. Painele vielä halutessasi kevyesti rieskojen pinnalle siemeniä.
Paista 250 asteessa n. 10 min, eli kunnes pinta on kullanruskean täplikäs. Tarjoa raejuustomunavoin kera.
VINKKI
Korvaa sämpyläjauhot halutessasi seuraavalla jauhoseoksella: 2 dl vehnäjauhoja + 1 dl ohrajauhoja.

Ohje on peräisin Valion sivuilta. Nämä oli oikein hyviä mielestäni ja Santsukin tykkäsi :) Näitten rieskasten lisäksi leivoin ensimmäistä kertaa ässiä, tuli aika mielenkiintoisen näköisiä osasta... Mutta ei ulkonäkö vaan maku :)

Viikonloppuvapaa

Niin siinä sitten kävi, että pakkasin perjantaina kaksi laukkua valmiiksi lähtöä varten. Toinen Santsulle mummolaan, toinen vanhemmille reissuun. Pääsimme siis kaksin viettämään hotelliviikonloppua lähimpään isoon kaupunkiin. Kyynelsilmin varasin tytölle vaatetta, ruokaa ja vaippoja matkaan, ikävä oli kova jo ennen kuin ehdittiin erotakaan. Tämä oli vasta toinen kerta kun olisimme lapsestamme erossa, ensimmäinen oli monta kuukautta sitten.

Isin päästyä töistä suuntasimme ensimmäisenä mummolaan, jossa annoin (turhat?) pikaohjeistukset ruuista ym. ja sitten suuntasimme auton kohti Oulua. Majoituimme Scandic-hotelliin, nakattiin tavarat huoneeseemme ja sitten suuntasimme kaupungille syömään. Kävimme eräässä kiinalaisessa herkuttelemassa. Siellä oli ulkomaalainen perhe syömässä viereisessä pöydässä, joilla oli pieni lapsi mukana. Salaa sivusilmällä kurkin pikkuista ja samalla mietin omaa mussukkaa.
Ruokailun jälkeen hotelliin palattuamme otin rennosti lämpimässä, kiireettömässä kylvyssä. Luksusta!

Lauantaiaamu alkoi ihanalla valmiilla aamiaisella. Ehkä parasta hotelleissa on juuri se valmis, monipuolinen tarjonta. Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli shoppailua. Aika kivasti löytyi vielä alen rippeistä ostettavaa. Santsulle löytyi kaikkea kivaa edullisesti ja ostinpa tytölle myös ihka ensimmäiset omat hiuspinnit. Yksiväriset pinkit sekä pallokuvioiset vaaleanpunaiset. Voi miten söpönen tyttö olikaan kun otsahiukset laitettiin kotona pinnillä sivuun!
Iltapäivä kului karting-radalla sekä mukavasti ystäväparin luona, terveisiä vaan! :) Kartingauton rattiin hyppäsin elämäni ensimmäistä kertaa pelon sekaisin tuntein mutta hengissä ollaan edelleen! JOS seuraavaa kertaa tulee niin yksityisrata kiitos! Nyt oli liikaa ja liian nopeita kuskeja ensikertalaisen haittana.
Illalla ehdin harrastaa vielä lyhyesti tehokasta shoppailua, pizzalla käyntiä ja kerrankin kun päästiin kaksin menemään niin käytiin istumassa iltaa hotellin lähellä sijaitsevassa kuppilassa tai miksi sitä nyt kutsuisi...pubissa?

Sunnuntaiaamuna hotellin ihana aamupalatarjonta kutsui taas, söimme itsemme täyteen. Pakkasimme tavarat, luovutimme huoneen ja käytiin vielä ostamassa Santsulle tuliainen ennen kuin suuntasimme matkamme kotia kohti ikävissämme. Kyllä ajomatka tuntui pitkältä kun odotti vain perille pääsyä!
Jälleennäkeminen oli ihana. Mussullakin oli ollut ikävä kun oli äittää huudellut poissaollessamme. Koko ilta oli pakko vain halia ja katsella tyttöä ja touhua. Tuntui että lapsi näytti paljon vanhemmalta, lapsenkasvot jäi mummolaan. Meidän iso ihana <3